| |
| |
Usein kysytyt kysymykset ja muuten ongelmalliset ongelmat
Kouluvierailulla saattaa tulla eteen mitä erilaisimpia kysymyksiä. Tässä esimerkkejä kysymyksistä, mitä vierailijoille on tullut vastaan, sekä esimerkkivastauksia niihin.
Turkistarhaus
K: Eikö turkiseläimet voi hyvin, koska niillä on tuuhea turkki? Eikö turkki kerro eläimen hyvinvoinnista?
Turkiseläinten kohdalla kiiltävä turkki on jalostuksen tulosta, eikä kerro eläimen hyvinvoinnista. Turkin laatu ja väri ovat tärkeitä valintaperusteita turkistarhoilla, kun valitaan keskenään paritettavia tai keinosiemennyksellä risteytettäviä eläimiä. Hyvinvoinnin mittarina pidetään hyvinvointitutkimuksessa monia muita seikkoja kuin turkin laatua. Esimerkiksi korkeasta hyvinvoinnin tasosta kertovat mahdollisuudet toteuttaa lajityypillisiä tarpeitaan ja virikkeellinen ympäristö. Nämä valitettavasti puuttuvat turkiseläimiltä.
Valitettavasti turkiseläinten terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen ovat usein ristiriidassa sen kanssa, että halutaan jalostaa taloudellisesti tuottoisia eläimiä. Esimerkiksi monet kauniit turkin värit saadaan aikaan resessiivisten geenien yhdistelmällä, johon on kytköksissä myös monia sairauksia. Harvinaisen värisistä turkeista voi kuitenkin saada moninkertaisen hinnan tavallisiin karvatyyppeihin verrattuna.
K: Jos turkistarhaus kielletään Suomessa, eikö tuotanto silloin siirry maihin, joissa eläinsuojelu on kehittymättömämpi kuin täällä meillä, kuten Kiinaan tai Venäjälle?
Harva suomalainen tarha tulee siirtymään ulkomaille. Sitä vastoin voidaan kyllä ajatella, että ulkomaiset tarhat kasvattavat tuotantoaan suomalaistuotannon poisjäännin myötä. Toisaalta turkistarhauksen kieltäminen Suomessa kasvattaa muiden maiden painetta tiukentaa lainsäädäntöään ja ehkä jopa kieltää turkistarhaus kokonaan. Turkiseläinkampanjoinnin tavoitteena on kaiken kaikkiaan vähentää turkistuotteiden kysyntää, mikä estää tuotannon kasvua muissa maissa. Jos valtio kieltää turkistarhauksen, se on merkittävä signaali myös kuluttajille tuotannon epäeettisyydestä.
Turkistuotanto on jo nyt kasvanut Kiinassa huimasti, vaikka Suomessa turkistarhaus on laillista. Suomalaiset tarhaajat ovat myös edesauttaneet Kiinan turkisteollisuutta viemällä maahan siitoskettuja.
Vaikka Suomessa pystyttäisiinkin valvomaan turkistarhoja paremmin, ei se tee siitä oikeutetumpaa. Samalla logiikalla meidän pitäisi sallia myös esimerkiksi lapsityövoiman käyttö, sillä Suomessa lapsilla olisi todennäköisemmin paremmat olot kuin monessa muussa maassa.
K: Mutta turkistarhaus on laillinen elinkeino!
Totta, turkistarhaus on Suomessa (vielä) laillinen elinkeino. Monissa maissa, kuten Britanniassa, Hollannissa, Itävallassa, Italiassa, Kroatiassa, Ruotsissa, Saksassa ja Sveitsissä turkistarhaus on kielletty joko kokonaan tai osittain tai se on tehty lainsäädännöllä mahdottomaksi. Esimerkiksi minkeille on vaadittu uima- ja ketuille kaivumahdollisuutta. Tällöin investoinnit olisivat niin suuria, ettei tarhaus kannata.
Se, että joku asia on laillista, ei tee siitä välttämättä kaikkien mielestä eettistä. Vielä reilu sata vuotta sitten kissoja tapettiin yleisesti hukuttamalla lammikoihin ja vanhoja hevosia pidettiin työjuhtina, vaikka ne jo kituivat selvästi. Todennäköisesti kaikkien mielestä teot eivät olleet oikeutettuja, vaikka ne olivatkin laillisia. Ihmisen etiikka muuttuu ja lainsäädäntö hitaasti perässä sen myötä.
Kasvissyönti/maatalouden eläimet
K: Jos kaikki olisivat kasvissyöjiä, niin maa-ala ei riittäisi kasvisten viljelemiseen
Itse asiassa homma menee juuri päinvastoin. Esimerkiksi Suomen peltopinta-alasta yli 70 % käytetään rehun viljelyyn. Eläimille annetaan hyvin paljon sellaista ruokaa, mitä ihmisetkin voisivat syödä: ohraa, kauraa, soijaa jne.
Eläimet ovat kuin käänteisiä proteiinitehtaita. Yhden naudanlihakilon tuottamiseen menee seitsemän kiloa kasviproteiinia. Eli karkeasti sanottuna siinä missä yksi pelto ruokkii seitsemän kasvissyöjää, se ruokkii vain yhden sekasyöjän.
K: Olen käynyt tätini/ukkini/naapurini tilalla ja siellä eläimillä oli ainakin hyvät olot
Suomessa on olemassa jonkun verran ns. pientiloja, missä eläimet saavat elää jotakuinkin lajilleen tyypillisissä olosuhteissa. Nämä tilat saattavat olla esimerkiksi kotieläintiloja, mihin (kaupunkilaiset) ihmiset viedään tutustumaan. Näiltä tiloilta ei kuitenkaan myydä lihaa, munia tai maitoa tavallisiin ruokakauppoihin, sillä tuotteiden hinta nousisi liian korkeaksi.
Jotta todella näkisi, voivatko eläimet tilalla hyvin, on tiedettävä eläinten lajityypilliset käyttäytymistarpeet. Pystyivätkö vierailemallasi tilalla esimerkiksi vasikat olemaan emonsa kanssa monta kuukautta? Entä pystyivätkö siat ottamaan mutakylpyjä ja rakentamaan pesän porsimista varten? Pystyivätkö kanat vetäytymään kauemmaksi parvesta munimisen ajaksi ja oliko parvessa korkeintaan 30 lintua?
K. Entä jos syö maitoa ja kananmunia, eihän niitä varten tarvitse tappaa eläimiä?
Suoraan maitoa ja munia syömällä ei tarvitse tappaa eläimiä, mutta epäsuorasti kylläkin. Maidon ja munantuotanto on suoraan kytköksissä eläinten teurastamiseen. Esimerkiksi kukkotiput tapetaan heti kuoriutumisen jälkeen, sillä niitä ei kannata munintakyvyttöminä pitää hengissä. Myös maidontuotannon "sivutuotteena" syntyvät sonnit kasvatetaan lihoiksi ja tapetaan noin 1,5 vuoden ikäisinä.
Lisäksi esimerkiksi yksi syy naudanlihan halpuuteen on se, että lehmistä saadaan lihan lisäksi maitoa. Joten jos ostaa maitoa, tukee samalla myös lihateollisuutta. Suomessa lehmät teurastetaan keskimäärin noin 5-vuotiaina. Muun muassa korkeiden tuottavuustavoitteiden ja stressaavan elinympäristön takia lehmät kärsivät erilaisista tuotantorasitussairauksista ja hedelmällisyyshäiriöistä, joten ne joutuvat melko nuorina teuraaksi.
K: Eiks oo ekologisempaa syödä suomalaista nautaa kuin brasilialaista soijaa?
Yhden naudanlihakilon tuottamiseen menee noin 10 kg väkirehua ja sen lisäksi paljon heinää ja muuta sellaista. Suomalaisista pelloista 3/4 on rehupeltona. Rehupelloilla, kuten muillakin tehotuotantopelloilla, käytetään paljon kemikaaleja, rehevöitetään vesiä yms.
Mikäli nautoja ei olisi, ei peltopinta-alaa tarvitsisi olla niin paljon kun ihmiset voisivat syödä viljat suoraan eikä niitä tarvitsisi kierrättää eläinten kautta. Lisäksi navettojen lämmitykset vievät talvella energiaa.
80-90 % Suomeen tuodusta soijasta käytetään rehuksi, suurin osa kanoille ja sioille. Myös naudoille annetaan valkuaisrehun mukana hieman soijaa. Näin ollen brasilialaisen soijan syönti on ekologisempaa kuin suomalaisen naudan.
Vaikka olisi vegaani, ei ole pakko syödä soijaa ollenkaan vaan voi korvata proteiinit suomalaisilla tuotteilla, kuten herneillä, härkäpavuilla ja öljyhampulla. Mikäli kuitenkin haluaa syödä soijaa ja kuormittaa ympäristöä mahdollisimman vähän, voi ostaa eurooppalaista luomusoijaa.
K: Onko parempi syödä suomalaista riistaa kuin ulkomaalaista soijaa?
Suomalaiset syövät keskimäärin noin 73 kg lihaa vuodessa (mukana ei ole villieläinten liha). Suomalaisissa teurastamoissa tapetuista eläimistä saadaan lihaa noin 376 miljoonan kilon edestä vuosittain, kun taas luonnonvaraisten eläinten lihaa käytetään 12 miljoonaa kiloa. Villieläinkannat eivät mitenkään riittäisi, jos ihmiset korvaisivat nykyisen valtavan eläinkunnantuotteiden kulutuksensa metsästämällä ja kalastamalla. Eli ruokavalion pitäisi muuttua joka tapauksessa paljon kasvisvoittoisemmaksi, vaikka käytetäisiinkin vain villieläinten lihaa.
Hyvin pieni osa Suomeen tuodusta soijasta käytetään suoraan elintarvikkeena: suurin osa siitä menee rehuksi. Sellaisenaan soijan syöminen on kuitenkin suhteellisen ekotehokasta.
On totta, että maatalous kuormittaa aina ympäristöä ja vie tilaa alkuperäisluonnolta, vaikka luomutuotantoa onkin joskus kehuttu "tuotannolliseksi ympäristönsuojeluksi". Toisaalta on hyvä muistaa minkälaista metsästys nykyään useimmiten on: eräreissut tehdään omalla henkilöautolla ja saatua saalista nähden ympäristökuormitus saattaa niin ollen olla varsin isokin. Lisäksi metsästyksessä tietenkin kärsii itse metsästyksen kohteet - eläimet.
K: Mitä jos ostaa vain luomulihaa, -maitoa ja -kananmunia?
Luomutuotanto on toki parempi vaihtoehto kuin tehoeläintalous, muttei täysin ongelmaton ole sekään.
Luomutiloilla eläinten on päästävä kesäisin ulos. Lehmät kasvatetaan useimmiten pihatoissa (ei siis parteen kytkettynä) ja eläimille annetaan luomuruokaa. Tuotantotilat ovat kuitenkin useimmiten suuria, mikä aiheuttaa ongelmia esimerkiksi kanoille. Kun hallissa on useampi tuhat kanaa, eivät linnut pysty tunnistamaan toisiaan ja seurauksena on kannibalismia ja kivuliasta höyhenten nyppimistä.
Luomussa kukkotiput tapetaan heti kuoriutumisen jälkeen, kuten tehotuotannossa. Myös sonnivasikoita odottaa teurastamo heti kun eläimet ovat kasvaneet kylliksi.
K: Mutta kasvitkin tuntevat kipua!
Mikäli haluamme minimoida kärsimyksen, on oleellisempaa olla syömättä eläimiä, sillä niillä on varmasti kivuntunto, toisin kuin kasveilla. Sitä paitsi syömällä kasvisruokaa, syömme vähemmän kasviksia: jos "kierrätämme" ruuan eläinten kautta, syömme välillisesti enemmän kasviksia.
Eläinten oikeudet
K: Jos ne eläimet eläisivät paremmissa oloissa, voisko niitä sit syödä?
Suomen oloissa, varsinkin talvella, on vaikea pitää eläimiä tavalla, jolloin ne pystyisivät käyttäytymään lajityypillisellä tavalla. Vaikka tämä olisikin mahdollista, on arvokysymys, voiko eläimiä tappaa ruuaksi. Jokaisella eläimellä on kuitenkin halu elää ja meillä on mahdollisuus tulla toimeen ilman lihaa.
K: En voisi luopua lihasta kun se on niin hyvän makuista
Makuasiat eivät saisi mennä eettisten argumenttien ohi. Se, että joku on hyvänmakuista, ei pitäisi olla peruste tappamiselle. Sitä paitsi kasviskunnan tuotteistakin saa lihanmakuisia ja -oloisia. On olemassa myös paljon kasvissyöjiä, jotka eivät edes pidä kasviksista. Silti he eivät suostu syömään eläinkunnan tuotteita. Sen sijaan he saattavat suosia eläinperäisten tuotteiden korvikkeita, kuten soijaleikkeitä ja vehnän gluteenista tehtyä makkaraa. Nämä ovat rakenteeltaan ja maultaan hyvin lihan tapaisia.
Maku perustuu usein tottumuksiin. Pikkuhiljaa kasvissyöjänä omat mieltymykset muuttuvat ja jonkin ajan jälkeen kasvissyöjänä ollessa lihan maku voi tuntua vieraalta, jopa epämiellyttävältä.
K: Sudetkin metsästävät ja syövät lihaa, miksemme me voisi?
Länsimainen nykyihminen voi valita ruokavalionsa, toisin kuin susi. Tulemme mainiosti toimeen myös kasvisruoalla, mitään eläimiä tappamatta, toisin kuin susi. Susi ei pysty esimerkiksi kasvattamaan palkokasveja ja saamaan siitä proteiinia, toisin kuin ihmiset. Koska meillä on mahdollisuus tehdä eettisiä valintoja, meidän tulisi niitä myös tehdä.
K: Mutta eläinten hyväksikäyttö ja lihansyöntihän on luonnollista
Ihmisen lihansyöntiin löytyy erilaista tietoa. Toisten lähteet sanovat, että mikäli tutkittaisiin ihmisiä pelkästään samalla tavalla kuin dinosauruksia, eli fossiilien perusteella, voisi tutkija päätellä ihmisen olevan kasvissyöjä. Hampaamme ovat tarkoitettu hedelmien ja kasvisten puremiseen, eikä lihan raastamiseen. Toisten lähteiden mukaan ihminen taas on aina ollut sekasyöjä.
Olkoon niin tai näin, niin ihminen tulee mainiosti toimeen ilman lihaa. Sitä paitsi nykyajan lihantuotanto on kaukana luonnollisesta.
K: Entä lasten/vammaisten/työttömien/nälkää näkevien vanhusten oikeudet?
Eläinten oikeuksien ajaminen ei mitenkään sulje pois ihmisten oikeuksien ajamista. Tilanne voi olla joltain osilta jopa päinvastoin: Jos esimerkiksi söisimme enemmän kasvisruokaa, emmekä kierrättäisi ruokaamme eläinten kautta, riittäisi maapallolla enemmän ravintoa ruokkimaan nälkää näkevienkin väestön.
Useat vegaanit myös suosivat reilun kaupan tuotteita ja luomulähiruokaa, mikä taas auttaa ihmisoikeuksienkin parantamisessa. Eläinten oikeuksia ajavat ihmiset saattavat myös kuulua esimerkiksi Amnestyyn tai työskennellä vanhusten tai lasten parissa jne.
(Kysyjältä voi myös tiedustella, mitä hän itse tekee ihmisten hyväksi. Yleensä tällainen kysyjä ei tee asian hyväksi mitään).
K:Mistä tiedämme, sattuuko eläimiin tai onko niillä tunteita?
Eläinten, erityisesti nisäkkäiden, hermorakenne vastaa hyvin paljon omaamme. Myös kaloilla on tutkittu olevan useita hermopäätteitä ja tuntiessaan kipua ne käyttäytyvät samalla tavalla kuin nisäkkäät. Ihmisen ja simpanssin geenit vastaavat hyvin pitkälle toisiaan. Olisi omituista, jos evoluutiossa yhtäkkiä tulisi sellainen hyppäys, että vain ihmiseen sattuisi, mutta muihin eläimiin ei.
Eläimet, ihminen mukaan luettuna, tarvitsevat tuntemiskykyänsä hengissä selviämiseen. Pelko motivoi eläimet välttämään vaaraa, rakkautta tarvitaan jälkeläisten huolehtimiseen ja viha auttaa pitämään puoliaan.
Käytäntöä
K: Jos on vegaani, onko vaikea(mpi) saada tyttö/poikaystävää?
Sitä kautta ehkä on, että jotkut vegaanit alkavat "nirsoilla" kumppaninsa suhteen: vegaanit haluavat poika/tyttöystäväkseen samaa aatetta edustavan yksilön, jotta kumppani ymmärtäisi oman elämänasenteen.
Yleensä kuitenkin vegaanille kelpaa myös lihaanikumppani ja lihaanille vegaani. Usein käy myös niin, että jos lihaani ja vegaani alkavat seurustella, lihaani samalla tutustuu eläinten oikeuksiin/hyväksikäyttöön ja huomattuaan eläinten hyväksikäyttöön liittyvät ongelmat vähentää eläinten hyväksikäyttöä tukevaa toimintaa. Jos lihaani ei halua seurustella sen takia, että toinen on vegaani, voi itse harkita, onko kumppani sittenkään se oikea, jonka kanssa haluaa seurustella.
K: Onko kasvissyöjäksi ryhtyminen vaikeaa?
Kasvissyöjäksi ryhtyminen vaatii ensin keittokirjoihin ja ruoka-aineisiin perehtymistä, mutta alun jälkeen voi arki taas mennä rutiinilla. Kun kasvisruokaa oppii tekemään, voi huomata löytävänsä aivan uuden makujen maailman.
Aluksi voi olla hankalaa selitellä ystävilleen ja sukulaisilleen ruokavaliovalintaansa, mutta jos jaksaa perustella kasvisruokavalioon siirtymisen syyt, kysely ja oudoksunta lakkaavat pikkuhiljaa.
K: Voiko mennä ravintolaan / syödä ulkona / pikaruokaa jos on vegaani?
Nykyisin lähes joka ravintolasta löytyy vegaanivaihtoehto, tai edes sellainen vaihtoehto, jonka saa muutettua helposti vegaaniseksi. Erityisesti yleensä esimerkiksi aasialaisista ravintoloista löytyy kattava valikoima kasvisruokia. Pikaruokapaikoistakin voi löytyä vegaanivaihtoehtoa, jos ei muuta niin ainakin ranskalaiset. Silti kovinkaan moni vegaani ei suosi pikaruokapaikkoja niiden epäekologisuuden ja epäeettisyyden vuoksi.
Ks. esim. www.piraija.net
K: Joutuuko kokkaamaan kauheasti itse jos on vegaani?
Monista kouluista ja (yliopisto)ruokaloista saa vegaaniruokaa. Vegaanisia valmisruokiakin löytyy jo kaupoista suhteellisen hyvin ja koko ajan uusia vegaanisia tuotteita tupsahtelee kauppojen hyllyille. Yleensä kuitenkin on terveellisempää tehdä ruoat itse kuin ostaa valmisruokia. Hyvä keino on esimerkiksi tehdä paljon ruokaa kerralla ja laittaa siitä sitten osa pakastimeen ja syödä sieltä myöhemmin.
K: Mitä ihmiset sit tekis jos ei olis tuotantoeläimiä? Ei olisi töitä yms.
Kieltämättä nykyinen yhteiskuntamme muuttuisi radikaalisti, jos emme käyttäisi eläimiä ruuantuotannossa. Silti työnteko ei ole pätevä perustelu: emmehän hyväksy huumekauppaakaan, vaikka huumediileri saisi siitä elantonsa.
Keskeisin ongelma ihmisen työttömyyteen ei kuitenkaan ole eläintuotannon väheneminen vaan yhteiskunnan koneellistuminen. Siinä missä ennen yksi perhe piti kuutta nautaa, pitää nyt yksi ihminen viittäkymmentä, sillä koneet hoitavat lypsyn ja joskus myös ruokailun.
Mikäli eläinkunnan tuotteiden käytöstä luovuttaisiin, se kävisi joka tapauksessa pikkuhiljaa ja ihmisillä riittäisi aikaa sopeutua tilanteeseen ja keksiä uusia, eettisesti kestäviä töitä.
|
|
|
